
Hätäjarrutus ja väistö ovat ne kaksi taitoa, joita jokainen kuljettaja toivoo, ettei koskaan tarvitse, mutta joiden hallinta ratkaisee usein, päättyykö tilanne säikähdykseen vai kolariin. Tämä artikkeli on kirjoitettu B-kortin ajo-oppilaalle, moottoripyöräkortin suorittajalle ja vasta kortin saaneelle kuljettajalle, joka haluaa ymmärtää, mitä hätätilanneharjoituksissa tehdään ja miksi. Lukija saa selkeän kuvan oikeasta tekniikasta, yleisimmistä virheistä ja siitä, miten harjoittelu kannattaa järjestää turvallisesti.
Hätätilanne kestää yleensä 2-4 sekuntia. Sinä aikana ei ehdi miettiä, joten oikean reaktion pitää olla harjoiteltu etukäteen.
Miksi hätäjarrutus ja väistö harjoitellaan autokoulussa
Suomalaisessa B-luokan kuljettajaopetuksessa hätätilanteiden hallinta on kytketty liukkaan kelin ajoharjoitteluun, joka on pakollinen osa koulutusta. Harjoitukset tehdään liukkaan kelin radalla tai ajosimulaattorissa, ei yleisellä tiellä. Ajokorttilain uudistus 1.7.2018 kevensi opetuksen tuntimääriä ja poisti vanhan kolmivaiheisen mallin, mutta liukkaan kelin ja pimeän ajon osuudet säilyivät koulutuksen ydinsisältönä.
Syy on yksinkertainen. Suomen talvi, mustajää, loskainen marraskuu ja hirvieläimet pimeällä maantiellä tekevät hätätilanteista arkisempia kuin monessa muussa maassa. Liikenneopettaja ei opeta näitä taitoja siksi, että oppilas läpäisisi ajokokeen, vaan jotta hän selviäisi ensimmäisestä talvestaan ilman ojareissua.
Liukkaan kelin radan sisällöstä on kerrottu tarkemmin artikkelissa liukkaan kelin ajoharjoittelun sisällöstä ja tavoitteista.
Hätäjarrutuksen tekniikka ABS-jarruilla
Lähes kaikissa opetusautoissa ja uusissa henkilöautoissa on ABS-jarrut. Niillä hätäjarrutuksen ohje on suora: jarru pohjaan ja pidä se siellä. Samalla painetaan kytkin pohjaan, jos autossa on manuaalivaihteisto, jotta moottori ei sammu ja ohjaustehostin toimii.
ABS-järjestelmä tärisyttää polkimessa ja pitää ääntä. Tässä kohtaa moni aloittelija säikähtää ja höllää jalkaa, jolloin jarrutusmatka pitenee heti. Rata-ajossa opettaja pyytää usein toistamaan jarrutuksen 3-5 kertaa juuri siksi, että tärinä lakkaa tuntumasta virheeltä.
Katse on toinen asia, jota harjoitellaan. Ihminen ohjaa sinne, minne katsoo. Jos silmät lukittuvat esteeseen, auto menee kohti estettä, vaikka ABS sallisi ohjaamisen ohi.
Väistöliike ja jarruta-ja-väistä-periaate
ABS:n tärkein hyöty ei ole lyhyempi jarrutusmatka vaan se, että pyörät eivät lukitu ja auto pysyy ohjattavana. Siksi hätätilanteen perusperiaate on jarruta ja väistä samanaikaisesti. Jarrutus vähentää törmäysnopeutta, ja ohjaus vie auton esteen ohi.
Väistössä ohjausliike on nopea mutta hallittu, noin neljännes- tai puolikierros, ei täyttä rattia. Heti esteen ohittamisen jälkeen ohjataan takaisin omalle kaistalle. Tämä paluuliike on se vaihe, jossa liukkaalla kelillä takapää lähtee helpoimmin luistoon. Kokenut liikenneopettaja korostaa radalla, että väistö on kaksiosainen liike, ei yksi nykäisy.
Poikkeuksiakin on. Jos vastaantulevaa liikennettä on tiheästi tai tien reunassa on syvä oja, voimakas suora jarrutus omalla kaistalla on usein turvallisempi valinta kuin väistö. Hirvieläintilanteessa yleinen suositus on jarruttaa voimakkaasti ja väistää tarvittaessa eläimen taakse, siihen suuntaan mistä se tuli, koska eläin jatkaa usein liikettään eteenpäin.
Pysähtymismatka luvuin
Pysähtymismatka koostuu reaktiomatkasta ja jarrutusmatkasta. Reaktioaika on valppaalla kuljettajalla noin 1 sekunti. Nopeudessa 80 km/h auto kulkee sekunnissa noin 22 metriä ennen kuin jarru on edes painettuna.
Jarrutusmatka kasvaa nopeuden neliössä. Kun nopeus kaksinkertaistuu 50 km/h:sta 100 km/h:iin, jarrutusmatka nelinkertaistuu. Kuivalla asfaltilla 80 km/h:n nopeudesta tarvitaan noin 30-35 metriä jarrutusmatkaa, jäisellä tiellä helposti 3-4 kertaa enemmän. Rata-ajon arvokkain oivallus monelle oppilaalle on nähdä tämä ero omin silmin kartioiden välissä.
Myytti: ABS lyhentää aina jarrutusmatkaa
Yleinen väärinkäsitys on, että ABS-jarruilla pysähtyy aina lyhyemmällä matkalla. Asfaltilla se pitää usein paikkansa, mutta irtolumella, sorapinnalla ja loskassa lukittuva pyörä kasaa eteensä kiilan, joka voi pysäyttää auton jopa lyhyemmällä matkalla kuin ABS. ABS:n etu on ohjattavuus, ei taikuus.
Toinen sitkeä myytti on, että talvirenkaat ja nelivedot korvaavat varovaisuuden. Neliveto auttaa liikkeellelähdössä, mutta jarrutuksessa jokainen auto jarruttaa neljällä pyörällä. Nastarenkaatkaan eivät tee peilijäästä kuivaa asfalttia.
Moottoripyörän hätäjarrutus ja väistö
Moottoripyöräkoulutuksessa A1-, A2- ja A-luokassa hätäjarrutus ja väistö ovat osa käsittelykoetta. Pyörällä tekniikka on vaativampi, koska etu- ja takajarrua käytetään erikseen, ja suurin osa jarrutustehosta tulee etupyörältä. Väistö tehdään vastaohjauksella: tankoa painetaan hetkellisesti siihen suuntaan, johon halutaan kallistua.
Kokeen osiot on käyty läpi artikkelissa moottoripyöräkortin käsittelykokeen harjoiteltavista osioista. Simulaattoriopetuksen rooli kasvaa juuri tässä, koska hätätilanteen voi toistaa kymmeniä kertoja ilman kaatumisriskiä.
Yleisimmät virheet hätätilanteissa
Ajo-opettajat näkevät samat virheet vuodesta toiseen. Kolme yleisintä:
Liian varovainen jarrutus. Oppilas painaa jarrua napakasti mutta ei pohjaan asti, koska pelkää lukitsevansa pyörät. ABS-autossa pelko on turha, ja jokainen vajaasti painettu sekunti lisää metrejä.
Ylireagointi ohjauksessa. Rattia käännetään paniikissa täysi kierros, auto kääntyy poikittain ja seuraa toinen, pahempi tilanne. Pieni ja nopea liike riittää.
Harjoittelu yleisellä tiellä. Opetusluvalla harjoittelevat perheet kokeilevat joskus hätäjarrutusta hiljaisella kylätiellä. Takana tuleva auto tai vastaan tuleva pyöräilijä tekee kokeilusta vaarallisen. Hätätilanteet harjoitellaan radalla tai simulaattorissa.
Simulaattori vai liukkaan kelin rata
Monissa autokouluissa, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja Tampereella, osa hätätilanneharjoituksista tehdään simulaattorissa. Sen etu on, että tilanteen voi pysäyttää, toistaa ja käydä läpi opettajan kanssa. Simulaattorissa voi kohdata myös tienvarresta loikkaavan hirven tai lapsen pallon perässä, mitä radalla ei voi turvallisesti toteuttaa.
Radan vahvuus on todellinen kitka ja auton fyysinen käytös. Paras kokonaisuus syntyy usein, kun molempia käytetään. Lisää aiheesta löytyy artikkelista ajosimulaattorin käytöstä koulutuksessa. Opetuksen ajantasaiset vähimmäisvaatimukset kannattaa tarkistaa Traficomin verkkosivuilta, koska säädökset ja EU-direktiivit muuttuvat ajoittain.
Autokoulun tehtävä on kuljettajaopetus. Jarrujen kunnon tarkastaminen kuuluu autokorjaamolle ja renkaiden valinnan neuvonta rengasliikkeelle, mutta hyvä liikenneopettaja kertoo, miten kuluneet renkaat näkyvät jarrutusmatkassa.
UKK
Onko hätäjarrutus osa B-kortin ajokoetta?
Ajokokeessa tutkinnon vastaanottaja arvioi kokonaisuutta ja ennakointia. Hätätilanteiden tekniikka harjoitellaan koulutuksessa, erityisesti liukkaan kelin osuudella, ja ajantasaiset kokeen vaatimukset kannattaa tarkistaa Traficomilta.
Pitääkö jarrua pumpata hätäjarrutuksessa?
ABS-autossa ei. Jarru painetaan pohjaan ja pidetään siellä. Pumppaus oli aikoinaan ohje vanhoille autoille, joissa ABS:ää ei ollut.
Voiko opetusluvalla harjoittelija tehdä liukkaan kelin osuuden autokoulussa?
Kyllä. Opetusluvalla ajavat suorittavat pakolliset osuudet, kuten liukkaan kelin ajon, Traficomin luvan saaneessa autokoulussa tai hyväksytyllä radalla.
Tärkein oppi hätätilanteista
Hätäjarrutus ja väistö ovat motorisia taitoja, joita ei opi lukemalla. Ne vaativat toistoja turvallisessa ympäristössä ja liikenneopettajan palautetta. Sitäkin tärkeämpää on ennakointi: kuljettaja, joka pitää riittävän turvavälin ja sovittaa nopeuden keliin, joutuu hätäjarrutukseen harvoin. Kun tilanne kuitenkin tulee, harjoiteltu reaktio – jarru pohjaan, katse vapaaseen tilaan, hallittu väistö – on se, joka toimii.